Eri Klas täytti viime kesäkuussa 70 vuotta. Samana päivänä kun Eurooppa äänesti EU-vaaleissa, pidettiin Tallinnan Raatitorilla ilmaiskonsertti hänen kunniakseen. Viron TV taltioi konsertin suorana ja näytti vaalituloksia sen väliajalla.
Paikalla oli maan korkein johto ja kaikki kulttuurielämän vaikuttajat. Ystäviä oli tullut runsaasti Suomesta ja kauempaakin.
Orkesterit ja muut esiintyjäryhmät vaihtuivat kahdella lavalla. Niiden väliin sijoitetulla valkokankaalla kulki Eri Klasin tarina lapsuudesta tähän päivään. Valtava määrä osaamista ja tekniikkaa oli uhrattu kaikille tallinnalaisille tarjottuun juhlaan. Kutsuvierasvastaanotto pidettiin Estonia-teatterissa, jonka parketilla Viron presidentti ja Eri puolisoineen aloittivat tanssin.
Tuon kesäisen päivän jälkeen jäin pohtimaan Viron erityisyyttä ja erilaisuutta. Miksi Suomessa järjestetään suuren luokan synttäreitä Ilkka Kanervalle, mutta ei kapellimestareille tai muille taiteilijoille? Miksi kartamme kaikin tavoin kulttuurivaikuttajien nostamista jalustalle, mutta ylpeilemme kuitenkin heidän kansainvälisillä saavutuksillaan.
Miksi virolaiset osaavat iloita iltapukujen säihkeestä, kun Suomessa kisataan siitä kenellä daameista on Linnanjuhlien kierrätetyin vaatekappale? Ihan kuin ripaus glamouria olisi pois joltakin muulta. Eikö Suomeakin kannattaisi myydä maailmalle vähän enemmän frakinhelmat liehuen ja brokadit kimaltaen, kun ei ole sitä kuningasperhettäkään?
Mutta takaisin Eri Klasiin ja Tallinnan juhliin. Erin kohdalla pitää tietysti muistaa, että hän on ollut myös yhteiskunnallinen vaikuttaja maassaan. Siitä huolimatta näyttää siltä, että naapurimaassamme arvostetaan musiikkia ja kulttuurin tekijöitä huomattavasti enemmän kuin meillä.
Vähän sen jälkeen kun Talvisodan alkamisesta oli kulunut 70 vuotta, järjestimme Tampereella oman Eri Klas -juhlakonserttimme. Ja niin kuin ennenkin, Eri valloitti yleisön persoonallaan, jutustellen teosvalintojen taustoista ja merkityksistä itselleen.
Konsertti oli johtajansa näköinen ja valotti maestron tietä oopperakapellimestarista viihteen kautta raskaan sarjan orkesteriteosten tulkitsijaksi. Lämpimän lisävärinsä toivat solistit, sopraanot Marion Melnik ja Angelika Klas-Fagerlund sekä virolaistenori Juhan Tralla.
Illan loputtua kuultiin vielä vilpitön tunnustus yleisölle ja orkesterille: ”Tulen onnelliseksi joka kerta, kun näen ilon teidän silmissänne.”
Eri Klasin juhlakonsertti oli tunteiden, muistojen ja yhteisöllisyyden juhlaa.
Samoilla sanoilla voisi kuvailla syyskauden päättänyttä, kahteen kertaan salin täyttänyttä Tampere Filharmonian joulukonserttia. Tyylikkäästi toteutetun ohjelman loppupuolella pääsi yleisö Hannu Linnun johdolla laulamaan Johanna Rusasen ja Tampereen Filharmonisen Kuoron kanssa ikiklassikon ”En etsi valtaa, loistoa”.
Pitkin syksyä oli saatu nauttia uuden taiteellisen johtajan laatimista hienoista ohjelmakokonaisuuksista, raikkaista ja ajatelluista Beethoven-tulkinnoista tai vaikka ylivertaisesta Sibeliuksen 7. sinfoniasta. Joulukonsertissa näimme myös sen Hannu Linnun, joka pelkällä katsekontaktilla sai koko yleisön mukaansa, laulamaan ja hengittämään samaan tahtiin orkesterin kanssa.
Kiitokset Hannulle ja orkesterille tästä syksystä. Kiitokset yleisölle. Kaikille rauhallista ja onnellista Joulun aikaa!
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
perjantai 11. joulukuuta 2009
Näin sen kuuluu mennä
Kun huhtikuussa esitimme Veli-Matti Puumalan pianokonserton, ilmeni logistinen ongelma. Miten saada säveltäjän ideoima, mielikuvituksellinen istumajärjestys toimimaan konsertin jälkipuoliskolla normaalikattauksessa esitettävän Mahlerin sinfonian kanssa. Järjestäjien tehtävä muistutti amerikkalaisen Hurja Remontti -sarjan päivässä tehtävää talonkohennusta, sillä erotuksella että meillä ei vedetty lekalla seiniä alas eikä takapihalle rakennettu uima-allasta. Kun Hurjassa Remontissa työn tekee kokonainen timpurien armeija, oli kevään konsertissa lavaa asentamassa vain pari orkesterijärjestäjää.
Keväästä viisastuneena päätimme varautua erityisellä huolella ja muutamalla lisäroudarilla joulukuussa esitettävään, suurimuotoiseen Chainsprings-teokseen. Monta päänsärkyä aiheutui syksyn mittaan. Mistä saada kaikki tarvittavat soittimet? Miten varmistaa, että konsertin väliaika riittää mittaviin muutostöihin? Miten huolehtia siitä, että kaikki tarvittava löytyy oikealla hetkellä? Väliaikakoreografia harjoiteltiin viikon aikana varmuuden vuoksi kolmeen kertaan.
Hannu Lintu oli tapansa mukaan perusteellisesti valmistautunut ja säveltäjä oli omalta osaltaan harjoituksissa katsomassa, että kaikki menee niin kuin pitää. Ja niinhän se sitten vähitellen rupesi menemäänkin. Se mikä alussa näytti kikkailulta ja kaaokselta, osoittautui lopulta musiikillisen toteutuksen kannalta tarkoituksenmukaiseksi.
Vaikka olisimme kuinka huolellisesti varautuneita, tuo jokainen konserttiviikko mukanaan omat yllätyksensä. Tällä kertaa yllätysosastosta piti huolen Finnairin ulosmarssinut henkilöstö.
Lyömäsoitinsolistimme Colin Currien kaksi soittimia sisältänyttä matkalaukkua jäivät Vantaan matkalaukkukaaokseen tiistai-iltana. Kun niitä seuraavana päivänä yritettiin jäljittää, ei yksikään palvelupuhelin vastannut eikä sähköinen jäljitysjärjestelmä toiminut.
Solistin hoidettua itse lentonsa emme voineet panna matkatoimistoamme vastuuseen. Kun en enää keksinyt muuta, soitin tutulle Kalevan virkailijalle, joka toimenkuvansa ohittaen etsi käsiinsä muutaman Vantaan laukkusumaa selvittelevän henkilön. Kiitokset Finnairin neljälle supernaiselle, jotka kaivoivat laukut esiin kaaoksesta ja huolehtivat ne omakätisesti Tampereelle menevään taksiin! Heidän ansiostaan soittimet olivat lavalla minuutilleen kun niitä siellä tarvittiin.
Väittäisin että naisilla, ja äideillä eritoten, on maaginen taito etsiä kylmän rauhallisesti ja äärimmäisen tehokkaasti milloin kadonnutta lapasta, milloin sohvan nielemää enkunkirjaa tai kahta matkalaukkua 10 000:n joukosta. Tässä etsinnässä katsotaan myös pinojen taakse, väliin ja alle.
Kun solistin soittimet lopulta saatiin, oli vain konsertti jännitettävänä.
Sekin toteutui kunnialla. Kun alun Puumalasta oli selvitty, meni jälkipuolisko niin logistiikan kuin muunkin osalta leikiten.
Itse tein kerrosten välisen sadan metrin ennätyksen juostessani äänitarkkaamosta portaita ja käytäviä pitkin salin etuosaan. Suora radiohaastattelu oli ajoitettu päättymään samalla kun konsertin jälkipuolisko alkoi, ja minun tuli olla asemissa kunniatehtävää, Einojuhani Rautavaaran kukitusta, varten.
Paussin jälkeen saimme ihailla Colin Currien ylivertaista taituruutta Rautavaaran solistina, Jorma Hynnisen yhä sisäistyneempää Sibeliusta, ja lopuksi ehkä hienointa Tampere-talon lavalla kuultua Sibeliuksen sinfonian tulkintaa.
Vaativasta produktiosta otettiin viikon aikana irti kaikki mahdollinen. Koululaiset olivat seuraamassa Chainspringsin harjoitusta torstaina. Konsertin alla keskustelivat Hannu lintu ja Veli-Matti Puumala yleisötilaisuudessa illan ohjelmasta. Yleisradio taltioi konsertin suorana lähetyksenä useaan Euroopan maahan.
Viime perjantain konsertti vastasi hyvin ajatustani sinfoniaorkesterin tehtävästä.
Emme ole museo. Meillä on klassikoiden ohessa elävien säveltäjien musiikkia esillä. Tilaamme ja kantaesitämme niitä. Meillä on parhaista parhaat voimat käytössämme. Emme tee taiteellisia kompromisseja. Otamme logistiset haasteet vastaan, jos toteutus niitä edellyttää. Meillä on suuri ja mieleltään avoin yleisö, joka konsertissa kohtaa niin esiintyjät kuin paikalla olevat säveltäjätkin.
Mutta mikä siitä Puumalasta nyt teki muka niin haasteellisen?
Kapellimestari, muusikot sekä orkesterijärjestäjät voisivat vastata kukin omalta osaltaan. Tässä silti lopuksi, ja ihan vain mielenkiinnon vuoksi, luettelo partituurin alkulehdeltä pelkistä teoksessa tarvittavista lyömäsoittimista, olkaa hyvät:
5 timpani
Percussione I
Marimba, 2 Gongs, Water Glasses, 3 wood blocks, 2 Slit drums, 5 Temple blocks, Claves, Maracas, Sandpaper blocks, 2 Triangles, 2 Almglocken, Tam tam and a vessel filled with water for Water gong effect
Percussione II
Vibrafono, Glockenspiel, 2 Gongs, Guiro, Chinese cymbal, Sizzle cymbal, 2 Piatti sospesi, Bell plate, Tam tam, 2 Spring coils, 2 Almglocken, 3 Brake drums, 2 Congas, 2 High Tom-toms, 2 Frame drums, Snare drum, Gran cassa
Percussione III
Tubular bells, Crotales, Guiro, Chinese symbal, Splash cymbal, 2 Piatti sospesi, Bell plate, Tam tam and a vessel filled with water for Water gong effect, 2 Spring coils, 2 Almglocken, 3 Brake drums, 2 Congas, 2 Medium Tom-toms, 2 Frame drums, Snare drum, Gran cassa
Percussione IV
Marimba, Gong, Water glasses, 3 Wood blocks, 2 Slit drums, 5 Temple blocks, Claves, Cabasa, Sandpaper blocks, 2 Triangles, 3 Almglocken, Tam tam
Keväästä viisastuneena päätimme varautua erityisellä huolella ja muutamalla lisäroudarilla joulukuussa esitettävään, suurimuotoiseen Chainsprings-teokseen. Monta päänsärkyä aiheutui syksyn mittaan. Mistä saada kaikki tarvittavat soittimet? Miten varmistaa, että konsertin väliaika riittää mittaviin muutostöihin? Miten huolehtia siitä, että kaikki tarvittava löytyy oikealla hetkellä? Väliaikakoreografia harjoiteltiin viikon aikana varmuuden vuoksi kolmeen kertaan.
Hannu Lintu oli tapansa mukaan perusteellisesti valmistautunut ja säveltäjä oli omalta osaltaan harjoituksissa katsomassa, että kaikki menee niin kuin pitää. Ja niinhän se sitten vähitellen rupesi menemäänkin. Se mikä alussa näytti kikkailulta ja kaaokselta, osoittautui lopulta musiikillisen toteutuksen kannalta tarkoituksenmukaiseksi.
Vaikka olisimme kuinka huolellisesti varautuneita, tuo jokainen konserttiviikko mukanaan omat yllätyksensä. Tällä kertaa yllätysosastosta piti huolen Finnairin ulosmarssinut henkilöstö.
Lyömäsoitinsolistimme Colin Currien kaksi soittimia sisältänyttä matkalaukkua jäivät Vantaan matkalaukkukaaokseen tiistai-iltana. Kun niitä seuraavana päivänä yritettiin jäljittää, ei yksikään palvelupuhelin vastannut eikä sähköinen jäljitysjärjestelmä toiminut.
Solistin hoidettua itse lentonsa emme voineet panna matkatoimistoamme vastuuseen. Kun en enää keksinyt muuta, soitin tutulle Kalevan virkailijalle, joka toimenkuvansa ohittaen etsi käsiinsä muutaman Vantaan laukkusumaa selvittelevän henkilön. Kiitokset Finnairin neljälle supernaiselle, jotka kaivoivat laukut esiin kaaoksesta ja huolehtivat ne omakätisesti Tampereelle menevään taksiin! Heidän ansiostaan soittimet olivat lavalla minuutilleen kun niitä siellä tarvittiin.
Väittäisin että naisilla, ja äideillä eritoten, on maaginen taito etsiä kylmän rauhallisesti ja äärimmäisen tehokkaasti milloin kadonnutta lapasta, milloin sohvan nielemää enkunkirjaa tai kahta matkalaukkua 10 000:n joukosta. Tässä etsinnässä katsotaan myös pinojen taakse, väliin ja alle.
Kun solistin soittimet lopulta saatiin, oli vain konsertti jännitettävänä.
Sekin toteutui kunnialla. Kun alun Puumalasta oli selvitty, meni jälkipuolisko niin logistiikan kuin muunkin osalta leikiten.
Itse tein kerrosten välisen sadan metrin ennätyksen juostessani äänitarkkaamosta portaita ja käytäviä pitkin salin etuosaan. Suora radiohaastattelu oli ajoitettu päättymään samalla kun konsertin jälkipuolisko alkoi, ja minun tuli olla asemissa kunniatehtävää, Einojuhani Rautavaaran kukitusta, varten.
Paussin jälkeen saimme ihailla Colin Currien ylivertaista taituruutta Rautavaaran solistina, Jorma Hynnisen yhä sisäistyneempää Sibeliusta, ja lopuksi ehkä hienointa Tampere-talon lavalla kuultua Sibeliuksen sinfonian tulkintaa.
Vaativasta produktiosta otettiin viikon aikana irti kaikki mahdollinen. Koululaiset olivat seuraamassa Chainspringsin harjoitusta torstaina. Konsertin alla keskustelivat Hannu lintu ja Veli-Matti Puumala yleisötilaisuudessa illan ohjelmasta. Yleisradio taltioi konsertin suorana lähetyksenä useaan Euroopan maahan.
Viime perjantain konsertti vastasi hyvin ajatustani sinfoniaorkesterin tehtävästä.
Emme ole museo. Meillä on klassikoiden ohessa elävien säveltäjien musiikkia esillä. Tilaamme ja kantaesitämme niitä. Meillä on parhaista parhaat voimat käytössämme. Emme tee taiteellisia kompromisseja. Otamme logistiset haasteet vastaan, jos toteutus niitä edellyttää. Meillä on suuri ja mieleltään avoin yleisö, joka konsertissa kohtaa niin esiintyjät kuin paikalla olevat säveltäjätkin.
Mutta mikä siitä Puumalasta nyt teki muka niin haasteellisen?
Kapellimestari, muusikot sekä orkesterijärjestäjät voisivat vastata kukin omalta osaltaan. Tässä silti lopuksi, ja ihan vain mielenkiinnon vuoksi, luettelo partituurin alkulehdeltä pelkistä teoksessa tarvittavista lyömäsoittimista, olkaa hyvät:
5 timpani
Percussione I
Marimba, 2 Gongs, Water Glasses, 3 wood blocks, 2 Slit drums, 5 Temple blocks, Claves, Maracas, Sandpaper blocks, 2 Triangles, 2 Almglocken, Tam tam and a vessel filled with water for Water gong effect
Percussione II
Vibrafono, Glockenspiel, 2 Gongs, Guiro, Chinese cymbal, Sizzle cymbal, 2 Piatti sospesi, Bell plate, Tam tam, 2 Spring coils, 2 Almglocken, 3 Brake drums, 2 Congas, 2 High Tom-toms, 2 Frame drums, Snare drum, Gran cassa
Percussione III
Tubular bells, Crotales, Guiro, Chinese symbal, Splash cymbal, 2 Piatti sospesi, Bell plate, Tam tam and a vessel filled with water for Water gong effect, 2 Spring coils, 2 Almglocken, 3 Brake drums, 2 Congas, 2 Medium Tom-toms, 2 Frame drums, Snare drum, Gran cassa
Percussione IV
Marimba, Gong, Water glasses, 3 Wood blocks, 2 Slit drums, 5 Temple blocks, Claves, Cabasa, Sandpaper blocks, 2 Triangles, 3 Almglocken, Tam tam
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)