Alkuvoimaa

Pari viimeistä Tampere Filharmonian konserttia on palauttanut mieleeni yhden vanhimmista kulttuuriperinnöistämme, shamanismin, joka muinaisista ajoista alkaen on toiminut suomensukuisten kansojen kulttuurisena äidinkielenä.

Leif Segerstamin johtama Sibeliuksen neljäs sinfonia toissa viikolla kumpusi ikiaikaisista musiikillisista peruskallioista, kuin samanaikainen manaus, rukous ja loitsu. Leif Segerstamin kapellimestaritaide oli yhteisön edessä suoritettua shamanistista rituaalia alusta loppuun.

Shamaani on henkilö joka tietää, minkä lisäksi hänellä on myös yliluonnollisia taitoja. Suomalaisen kansanperinteen tunnetuin shamaani Väinämöinen oli paitsi tietäjä, myös taiteilija, runonlaulaja ja kanteleensoittaja. Runoudella ja musiikilla on hänen kauttaan ollut erityisasema suomalaisessa mytologiassa.

Shamanistisilla rituaaleilla on parantavia ja yhteisöä vahvistavia voimia. Juuri sellainenhan on Sibeliuksen musiikin vaikutus meihin suomalaisiin. Kun kapellimestari-loitsija uskoo sen voimaan, heräävät alkuvoimaiset, positiivisen täyttymyksen tunteet myös vastaanottajassa.

Viime perjantaina oli Kalevi Ahon ”Minean” vuoro toimia shamanistisena tajunnanräjäyttäjänä.

Rituaalin keskiössä oli kuitenkin Beethovenin Eroica-sinfonia. Sen parissa Hannu Lintu oli itse Väinämöinen, joka loitsi ilmoille uudenlaisen, yhteisöä hämmästyttävän ja lujittavan Eroican. Tähän Eroicaan saattoivat sekä orkesteri että yleisö uskoa, ja sen voima tulee kantamaan vielä pitkiksi ajoiksi eteenpäin.

Väitänkin, että suomalaiset säveltäjät ja kapellimestarit ovat suoraan shamaanien perillisiä.