Minne Musiikki katosi?

Vielä joku vuosi sitten saattoi kaupungin suurimman tavaratalon levyosastolta etsiä klassista musiikkia säveltäjän nimen perusteella.

Nyt ei klassisen musiikin osastoa ole lainkaan. CD-levyt on ahdettu taaimpaan nurkkaan, ja tilan ovat vieneet valtaviksi kasvaneet peli- ja DVD-osastot.

Silmäilen kuitenkin uteliaana ns. levyosastoa, joka näyttää enemmänkin Antti Tuiskun fanimyymälältä. Tuiskuja siellä ja tuiskuja täällä. Kas, löytyyhän jotakin muutakin. Paraatipaikalla seisovan hyllyrivistön jakavat Linda Lampenius, Susan Boyle sekä esiintyjä nimeltään KUOROSOTA. Jos Lampenius-levyn kannesta on turha etsiä sen musiikillista sisältöä, on Kuorosota-levyltä häivytetty jo kuorotkin.

Jostakin löytyy lopulta koristeellinen kolmen CD:n pakkaus nimeltään Chopin. Vieressä on Verdi, Vivaldi, ja jopa Rautavaara. Säveltäjä kelpaa levyhyllylle vain viimeiseen asti tuotteistettuna pakettina, jossa musiikillisen sisällön korvaa brändiksi kelpaava tuttu nimi. Kaikki tarpeeton on karsittu pois myyntiä haittaamasta. Turhia lisukkeita olisivat olleetkin nämä Frédéricit, Giuseppet tai Einojuhanit.

Etunimellisiäkin paketteja löytyy viereiseltä hyllyltä, jossa koreilevat kauniin punaisissa lahjapakkauksissaan tuotteet nimeltä Jorma Hynninen, Soile Isokoski ja Karita Mattila.

Levyfirma on vain jättänyt näiden tuotteistamisen ikävästi kesken. Kyllä lähistöltä pitäisi ehdottomasti löytyä ainakin Soile Isokoski -pehmoleluja, Jorma Hynninen -Tennis Champion Video Game sekä Karita Mattila -barbeja, joille voi alkuperäisen Tosca-rooliasun lisäksi ostaa joka vuosi uutuusrooliin liittyvän vaatetuksen.

Mutta ehkä jo ensi jouluna...