Yhdessä 100 vuotta

Eräs ystäväni osui alkusyksystä ensimmäistä kertaa elämässään Tampere-talon ala-aulaan. Talo näytti hänen mielestään juhlavalta ja hieman pelottavalta, sellaiselta mikä ei ole häntä, tavallista ihmistä, varten.

Tampere-taloa ei rakennettu vanhaan teollisuuslaitokseen, jo olemassa olevien perinteisten aktiviteettien äärelle, vaan se syntyi arkkitehtikilpailun tuloksena, omaksi taideteoksekseen, tamperelaisille rakkaan ja perinteisen Sorsapuiston laidalle.

Koko Tampere-talon 20-vuotisen olemassaolon ajan ovat tänä vuonna 80 vuotta täyttänyt orkesteri sekä talon toimijat kantaneet huolta siitä, että kaikki tamperelaiset kykenisivät ottamaan sen omakseen. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna oli talo täynnä, kun avoimien ovien päivä tarjosi niin karaokea, humppatansseja kuin filharmonista kamarimusisointiakin.

Saatiin paljon innostunutta palautetta. - Voiko jotakin näin hienoa olla olemassakaan, ja ilmaiseksi vielä, kommentoi joku alun perin karaokeen aikonut henkilö osuttuaan vahingossa kuulemaan Bachia ja Šostakovitšia Pieneen saliin.

Tampere-talon 20-vuotishistoriikki julkistettiin pari viikkoa sitten. Siitä käy ilmi, miten monien vaiheiden ja täpärien päätösten kautta talo lopulta rakentui Sorsapuiston laidalle.

Vaikka ei saatukaan haaveiltua konserttitaloa, saatiin hyvin toimiva monitoimitalo, Tampere Filharmonian koti ja useana vuonna maan parhaaksi valittu kongressitalo. Talo mahdollistaa lisäksi niin oopperat kuin balettivierailutkin, sekä oman ohjelmatoimiston ja ulkopuolisten järjestämien vuokrakonserttien runsaan kirjon.

Kun taloa katsoo nyt, syksyn väreissä hehkuvien istutuksien ympäröimänä, näyttää se siltä kuin se olisi kasvanut paikalleen, osaksi puistoa, ja ollut siinä aina. ”Öhmanin kylppäri” näyttää jopa kauniilta lasisessa ja sinivalkoisessa keveydessään

Talon tekevät kuitenkin ihmiset, jokainen omalta osaltaan. Kerta toisensa jälkeen hämmästyn, miten paljon yksilöllistä ja yhteistä osaamista, sitoutumista ja antautumista Tampere-talo pitää sisällään.

Oma orkesterimme esitteli Hannu Linnun johdolla osaamistaan soittamalla Mahlerin 1. sinfonian häikäisevän hienosti avajaiskonsertissa. Näytöt jatkuivat edelleen Einojuhani Rautavaaran Kaivos-oopperan historiallisella konserttiesityksellä, kun 60-luvulla poliittisten ja taiteellisten suhdanteiden hautaama merkkiteos sai lopulta elävän ensiesityksensä Tampereella.

Kaivoksen teknisen toteutuksen varmistivat Tampere-talon teknisen osaston kovan luokan ammattilaiset. Kun samanaikainen levytys ja Marika Vapaavuoren visualisointi asettivat uusia ja yllättäviä haasteita lähes päivittäin, eivät nämä miehet olleet moksiskaan, vaan kehittelivät joustavia ratkaisuja sitä mukaa kun niitä tarvittiin, lähes mahdottomassa aikataulussa.

Orkesterin historian tärkeimpiin päätöksiin kuulunut Hannu Linnun jatkokiinnitys ensimmäisen kolmevuotiskauden jälkeen julkistettiin juuri Tampereen päivän alla. Kun vielä Isoon saliin jollakin aikataululla saadaan tarvittava akustinen korjaus, ovat orkesterin kehityksen peruselementit koossa. Aiomme olla kunniaksi niin Tampereelle kuin sen nimeä kantavalle talollekin.

Onnittelut yhdessä 100-vuotiaille, talolle sekä orkesterille!