Menneellä viikolla ovat lehdet olleet täynnä ilmiötä nimeltä Lady Gaga. Media oli jälleen valveilla, ja saimmekin tietää mm. että neitosen levyjä on myyty 15 miljoonaa ja videoita You Tubessa ladattu yli miljardi kertaa. Kiistellään siitä, kumpi on kovempi, Lady Gaga vai Madonna. Osa Lady Gagan faneista jaksaa edelleen spekuloida sillä onko taiteilijatar mies vai nainen, vai kenties molemmat.
En ihmettele Lady Gagan fanitusta. Omasta mielestänikin hän on visuaalisesti kiinnostava, eivätkä videotkaan ole huonoimmasta päästä. Minään musiikillisena uudistajana häntä tuskin tarvitsee ajatellakaan.
Pari päivää sitten istuin toimistossa muutaman muusikon kanssa palaveeraamassa. Käytävällä istui ujon oloinen, vaatimattoman näköinen nuori nainen näpräämässä kännykkäänsä. Kokouksemme kesti, ja kävin kysymässä oliko hänellä kiireellistä asiaa.
Kävi ilmi, että kyseessä oli viikon viulusolistimme Vilde Frang, joka kärsivällisesti istui odottamassa päästäkseen puheilleni. En tunnistanut häntä, koska emme olleet työmatkani johdosta vielä tavanneet. - En haluaisi mitenkään olla vaivaksi, mutta tahtoisin vain tietää, pääseekö taloon illalla harjoittelemaan, hän kysyi arasti.
Brahmsin viulukonsertto viime perjantaina osoitti että Vilde Frang on tuleva, ellei jo olevakin viulunsoiton maailmantähti. Syystä hänet valittiin EMIn vuoden artistiksi 2010, ja kriitikot ympäri maailmaa ylistävät konsertteja ja levytyksiä. Lady Gaga puolestaan kahmi kahdeksan palkintoa vuoden 2010 MTV-gaalassa.
Maailmantähdet Vilde Frang ja Lady Gaga ovat molemmat syntyneet vuonna 1986. Levy- ja muiden palkintojen lisäksi ei muuta yhteistä sitten näytä olevankaan.
Lady Gaga saapui Helsingin keikalleen yksityiskoneella. Vilde Frang lensi Hampurista Helsinki-Vantaalle ja tuli bussilla aamuyöstä Tampereelle. Tampereen linja-autoasemalta hän otti taksin hotelliin. Nukkua hän ei juurikaan ehtinyt, sillä lavalla oli oltava jo heti aamusta, kapellimestarin laatiman harjoitusjärjestyksen mukaan.
Lady Gagalla on oma vaatemallisto, ja hänellä on tapana hätkähdyttää ihmeellisillä vetimillä ja hiuslaitteilla. Vaatemallisto ei ole järin kovassa käytössä, sillä konserteissa hän esiintyy usein alusvaatteisillaan. Jokin aika sitten hän pukeutui pekoniin.
Vilde Frangilla oli harjoituksessa ruskeat samettifarkut ja villapaita. Esiintymisvaatteena perjantain konsertissa oli yksinkertainen musta iltapuku. Pitkät hiukset liehuivat vapaina eikä meikkiä ollut lainkaan.
Konsertin jälkeen istuimme hetkisen rupattelemassa kapellimestarin ja solistin kanssa. Musiikkimaailman kuuluisuuksia vilahteli taiteilijoiden puheissa, ja muutama juorukin jaettiin.
Tuli puheeksi toinen megaluokan viulisti, Daniel Hope, joka juuri viime keväänä esiintyi Tampereellakin.
Tapasin Danielin jokin aika sitten, kertoi Vilde. Emme ehtineet paljonkaan jutella, koska Sting soitti ja heidän piti puhelimessa ruveta järjestelemään yhteistä keikkaa.
Pieni maailma, jossa tähdet ja tähdet kohtaavat. Joskus jopa samoilla lavoilla.
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
tiistai 5. lokakuuta 2010
Yhdessä 100 vuotta
Eräs ystäväni osui alkusyksystä ensimmäistä kertaa elämässään Tampere-talon ala-aulaan. Talo näytti hänen mielestään juhlavalta ja hieman pelottavalta, sellaiselta mikä ei ole häntä, tavallista ihmistä, varten.
Tampere-taloa ei rakennettu vanhaan teollisuuslaitokseen, jo olemassa olevien perinteisten aktiviteettien äärelle, vaan se syntyi arkkitehtikilpailun tuloksena, omaksi taideteoksekseen, tamperelaisille rakkaan ja perinteisen Sorsapuiston laidalle.
Koko Tampere-talon 20-vuotisen olemassaolon ajan ovat tänä vuonna 80 vuotta täyttänyt orkesteri sekä talon toimijat kantaneet huolta siitä, että kaikki tamperelaiset kykenisivät ottamaan sen omakseen. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna oli talo täynnä, kun avoimien ovien päivä tarjosi niin karaokea, humppatansseja kuin filharmonista kamarimusisointiakin.
Saatiin paljon innostunutta palautetta. - Voiko jotakin näin hienoa olla olemassakaan, ja ilmaiseksi vielä, kommentoi joku alun perin karaokeen aikonut henkilö osuttuaan vahingossa kuulemaan Bachia ja Šostakovitšia Pieneen saliin.
Tampere-talon 20-vuotishistoriikki julkistettiin pari viikkoa sitten. Siitä käy ilmi, miten monien vaiheiden ja täpärien päätösten kautta talo lopulta rakentui Sorsapuiston laidalle.
Vaikka ei saatukaan haaveiltua konserttitaloa, saatiin hyvin toimiva monitoimitalo, Tampere Filharmonian koti ja useana vuonna maan parhaaksi valittu kongressitalo. Talo mahdollistaa lisäksi niin oopperat kuin balettivierailutkin, sekä oman ohjelmatoimiston ja ulkopuolisten järjestämien vuokrakonserttien runsaan kirjon.
Kun taloa katsoo nyt, syksyn väreissä hehkuvien istutuksien ympäröimänä, näyttää se siltä kuin se olisi kasvanut paikalleen, osaksi puistoa, ja ollut siinä aina. ”Öhmanin kylppäri” näyttää jopa kauniilta lasisessa ja sinivalkoisessa keveydessään
Talon tekevät kuitenkin ihmiset, jokainen omalta osaltaan. Kerta toisensa jälkeen hämmästyn, miten paljon yksilöllistä ja yhteistä osaamista, sitoutumista ja antautumista Tampere-talo pitää sisällään.
Oma orkesterimme esitteli Hannu Linnun johdolla osaamistaan soittamalla Mahlerin 1. sinfonian häikäisevän hienosti avajaiskonsertissa. Näytöt jatkuivat edelleen Einojuhani Rautavaaran Kaivos-oopperan historiallisella konserttiesityksellä, kun 60-luvulla poliittisten ja taiteellisten suhdanteiden hautaama merkkiteos sai lopulta elävän ensiesityksensä Tampereella.
Kaivoksen teknisen toteutuksen varmistivat Tampere-talon teknisen osaston kovan luokan ammattilaiset. Kun samanaikainen levytys ja Marika Vapaavuoren visualisointi asettivat uusia ja yllättäviä haasteita lähes päivittäin, eivät nämä miehet olleet moksiskaan, vaan kehittelivät joustavia ratkaisuja sitä mukaa kun niitä tarvittiin, lähes mahdottomassa aikataulussa.
Orkesterin historian tärkeimpiin päätöksiin kuulunut Hannu Linnun jatkokiinnitys ensimmäisen kolmevuotiskauden jälkeen julkistettiin juuri Tampereen päivän alla. Kun vielä Isoon saliin jollakin aikataululla saadaan tarvittava akustinen korjaus, ovat orkesterin kehityksen peruselementit koossa. Aiomme olla kunniaksi niin Tampereelle kuin sen nimeä kantavalle talollekin.
Onnittelut yhdessä 100-vuotiaille, talolle sekä orkesterille!
Tampere-taloa ei rakennettu vanhaan teollisuuslaitokseen, jo olemassa olevien perinteisten aktiviteettien äärelle, vaan se syntyi arkkitehtikilpailun tuloksena, omaksi taideteoksekseen, tamperelaisille rakkaan ja perinteisen Sorsapuiston laidalle.
Koko Tampere-talon 20-vuotisen olemassaolon ajan ovat tänä vuonna 80 vuotta täyttänyt orkesteri sekä talon toimijat kantaneet huolta siitä, että kaikki tamperelaiset kykenisivät ottamaan sen omakseen. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna oli talo täynnä, kun avoimien ovien päivä tarjosi niin karaokea, humppatansseja kuin filharmonista kamarimusisointiakin.
Saatiin paljon innostunutta palautetta. - Voiko jotakin näin hienoa olla olemassakaan, ja ilmaiseksi vielä, kommentoi joku alun perin karaokeen aikonut henkilö osuttuaan vahingossa kuulemaan Bachia ja Šostakovitšia Pieneen saliin.
Tampere-talon 20-vuotishistoriikki julkistettiin pari viikkoa sitten. Siitä käy ilmi, miten monien vaiheiden ja täpärien päätösten kautta talo lopulta rakentui Sorsapuiston laidalle.
Vaikka ei saatukaan haaveiltua konserttitaloa, saatiin hyvin toimiva monitoimitalo, Tampere Filharmonian koti ja useana vuonna maan parhaaksi valittu kongressitalo. Talo mahdollistaa lisäksi niin oopperat kuin balettivierailutkin, sekä oman ohjelmatoimiston ja ulkopuolisten järjestämien vuokrakonserttien runsaan kirjon.
Kun taloa katsoo nyt, syksyn väreissä hehkuvien istutuksien ympäröimänä, näyttää se siltä kuin se olisi kasvanut paikalleen, osaksi puistoa, ja ollut siinä aina. ”Öhmanin kylppäri” näyttää jopa kauniilta lasisessa ja sinivalkoisessa keveydessään
Talon tekevät kuitenkin ihmiset, jokainen omalta osaltaan. Kerta toisensa jälkeen hämmästyn, miten paljon yksilöllistä ja yhteistä osaamista, sitoutumista ja antautumista Tampere-talo pitää sisällään.
Oma orkesterimme esitteli Hannu Linnun johdolla osaamistaan soittamalla Mahlerin 1. sinfonian häikäisevän hienosti avajaiskonsertissa. Näytöt jatkuivat edelleen Einojuhani Rautavaaran Kaivos-oopperan historiallisella konserttiesityksellä, kun 60-luvulla poliittisten ja taiteellisten suhdanteiden hautaama merkkiteos sai lopulta elävän ensiesityksensä Tampereella.
Kaivoksen teknisen toteutuksen varmistivat Tampere-talon teknisen osaston kovan luokan ammattilaiset. Kun samanaikainen levytys ja Marika Vapaavuoren visualisointi asettivat uusia ja yllättäviä haasteita lähes päivittäin, eivät nämä miehet olleet moksiskaan, vaan kehittelivät joustavia ratkaisuja sitä mukaa kun niitä tarvittiin, lähes mahdottomassa aikataulussa.
Orkesterin historian tärkeimpiin päätöksiin kuulunut Hannu Linnun jatkokiinnitys ensimmäisen kolmevuotiskauden jälkeen julkistettiin juuri Tampereen päivän alla. Kun vielä Isoon saliin jollakin aikataululla saadaan tarvittava akustinen korjaus, ovat orkesterin kehityksen peruselementit koossa. Aiomme olla kunniaksi niin Tampereelle kuin sen nimeä kantavalle talollekin.
Onnittelut yhdessä 100-vuotiaille, talolle sekä orkesterille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)