Kuuluisuuksia ja pelimanneja

Maailman kuuluisin viulisti kävi kylässä. Hän ei kuitenkaan tällä kertaa soittanut, vaan johti orkesteria.

Maxim Vengerovin mukana matkustivat hänen vanhempansa, Larissa ja Alexander. He seurasivat harjoituksia tarkkana kuin kansainvälisen uransa alussa olevan kiekkoilijan vanhemmat kaukalon laidalla.

Viikko oli orkesterille haasteellinen. Kapellimestarikorokkeella seisoi legendaarinen taiteilija, joka uudessa roolissaan oli vasta aloittelija. Molemminpuolinen ymmärrys löytyi kuitenkin, ja konsertti toteutui Vengerovin luontaisen pelimanniuden siivittämänä.

Sekä Vengerovin että solistina toimineen Eugene Ugorskin agentit pitivät konserttia siinä määrin merkittävänä, että päättivät tulla paikalle. Ja kuten tavallista, pienen kaupungin suuri konserttisali, orkesterin taso ja kunnianhimoinen ohjelmisto herättivät ihmetystä ja ihailua.

Vengerov oli Stradivariuksellaan ja muinoin Jascha Heifetzille kuuluneella jousellaan saavuttanut lähes kaiken viulunsoiton saralla, kun pieni olkapäävamma pakotti hänet pysähtymään. Oli aika katkaista esiintymisputki ja tehdä kokonaan uusia asioita. Niihin kuuluivat paitsi kokeilu kapellimestarina, myös jazzin ja improvisaation, jopa tanssin opiskelu.

Konserttipäivä oli historiallinen, sillä Euroopalle oli juuri valittu ensimmäinen presidentti ja ulkoministeri. Kun onnittelin solistimme lontoolaisagenttia Catherine Ashtonin valinnasta, oli vastauksena lähes tuohtunut: ”Oh my God. Kukaan ei tunne sitä naista, eikä meitä totta puhuen juurikaan kiinnosta mitä EU:ssa tehdään.”

Ja miten meillä olikaan unelmoitu ja soviteltu huippuvirkoja suomalaisille, aina Ahtisaaresta alkaen.

Vengerov oli viulistina tehnyt paljon yhteistyötä kuulun gruusialaispianisti Alexander Toradzen kanssa. Toradze tulisi pian esiintymään solistina hänen johtamassaan konsertissa New Yorkissa.

Koska Tampere on tätä nykyä musiikillisen tapahtumisen keskiössä, ei Toradzea tarvinnut lähteä kuulemaan New Yorkiin, vaan riitti kun tuli Tampere-talon Isoon saliin viime perjantaina.

Alexander Toradze halusi käyttää jokaisen liikenevän minuutin tulevien ohjelmiensa harjoittelemiseen. Siinä ohessa hän rupatteli, halasi kaikki vastaantulijat ja osoittautui kerta kaikkiaan hurmaavaksi seuramieheksi. Homo Ludens, leikkivä ihminen sanan aidoimmassa merkityksessä.

Kaikki kulttuuri on syntynyt leikkimisestä, ja vain leikkivä ihminen kykenee luomaan uutta. Jopa Einstein kehitti suhteellisuusteoriansa huvittavan ajatusleikin seurauksena: mitä jos voisin istua valonsäteen selkään?

Toradzekin kertoi mielellään leikkivänsä jazzmuusikkoa yhdessä trumpetistipoikansa kanssa. Vengerov selviytyi uransa kriisivaiheesta heittäytymällä leikittelemään uusilla aluevaltauksilla.

Olisiko tässä suuren taiteilijanuran luomisen salaisuus? Äärimmäisen ahkeroinnin yhdistämisessä taitoon leikkiä ja kokeilla rajojaan. Kyvyssä keventää puurtamisen keskellä. Kyvyssä vaatia paljon itseltään ja muilta, ja silti tarvittaessa sopeutua.