Uskomuksista olettamuksiin

Viime viikon Halloween-konsertin visualisointiin kuului hämähäkinseittejä roikkumassa kapellimestaritelineestä ja lavan yläpuolelle sijoitetuista kattokruunuista. Kollegani Eija Oravuon vetämä tiimi oli nähnyt paljon vaivaa, ja koristelusta tulikin upea.

Pari tuntia ennen konsertin alkua näin salikuvaa näyttävästä TV-ruudusta, miten siivooja huiski reippaasti harjallaan tuolirivien välissä ja siirtyi sitten vähitellen lavalle. Näky muistutti etäisesti Tove Janssonin teatterirotta Emmaa siivoamassa hylättyä teatteria Vaarallisessa Juhannuksessa. Emmamme väisteli taitavasti soittimia, mutta ymmärsikö hän olla koskematta rekvisiittaan?

Tajusin, että saliin oli toimistostamme sen verran matkaa, että ei auttaisi mitään jos nyt lähtisin juoksemaan ja menisin huutamaan ”ei saa koskea seitteihin”.

Onneksi siivooja jätti koristelut sikseen. Hän ei kuitenkaan voinut mistään tietää, että juuri tässä konsertissa hämähäkinseitit olivat tarkoituksella lavalla.

Yllättävän usein myös yleisö käsittää asioita väärin.

Erään Mahlerin sinfonian esityksen jälkeen närkästynyt kuulija lähetti sähköpostipalautetta. Trumpetistit olivat omin lupineen poistuneet kesken teoksen, joskin palatakseen vähän myöhemmin. Hän oli huolestunut muusikoiden työmoraalista, kun noin vain saatettiin lähteä tupakalle tai ties mille omille asioille. Laitoin ystävällisen selityksen, että juuri tässä teoksessa heidän kuului ihan partituurin mukaan mennä välillä soittamaan lavan taakse, ja että työmoraali kyllä oli ihan erinomaisella tasolla orkesterissamme.

Toisen kerran kuulija paheksui liian meluisana pitämäänsä teosta, mutta totesi samalla, että onkos tuo ihmekään, kun siellä kerran ohjelmat valitsee jääkiekkomies Kummola, joka on muutenkin tottunut kaukaloiden meteliin. Taas piti vastata, että vaikka Kummola onkin mainio ja monitoiminen mies, hän ei millään tavoin ole vaikuttamassa orkesterin ohjelmistoon. Tampere-talossa vuokralaisena toimiva orkesteri vastaa omista ohjelmistaan kulloisenkin taiteellisen johtajan linjaamana.

Kapellimestarin roolista konserteissa kuulee monenmoisia käsityksiä. Erään nuoren kuulijan kysymys jäi äskettäin mieleen: ”Tuleeks se kapellimestari konsertin ajaks siihen eteen jotenkin fiilisteelmään sitä musiikkia mitä ne soittaa?” Taisi olla Kevätuhri kyseessä, joten fiilistelyä ainakin oli riittämiin.

Kapellimestarin koreografioista ja tehtävästä pitäisi varmaan kirjoittaa oma bloginsa. Sitä ennen aion seurata tarkkaan miten Susanna Mälkki fiilistelee Debussytä, Hakolaa ja Straussia tämän illan konsertissa.