Pasilan Messukeskuksessa pidettiin viime viikonlopun kirjamessujen yhteydessä myös musiikkimessut. Orkesterien yhteisellä osastolla päivystänyt tiedottajamme kertoi ensimmäisen päivän menneen mainiosti, lukuun ottamatta sitä että Jukka Tiensuun musiikkia sisältävä Tampere Filharmonian CD ilmeisestikin varastettiin myyntihyllystä.
Tiensuu varastettu. Tämä oli hienointa pitkään aikaan. Ihan pakko tietää lisää. Oliko kyseessä kenties trokari, jota Tiensuuta janoava klikki jo odotti kulman takana? Tallensiko valvontakamera kuuman artikkelin siirtyminen taskusta toiseen? Joutuiko Tiensuu Venäjän uuden musiikin markkinoille? Vai vieläkin kauemmaksi?
Onko maan alla suurikin joukko pimeitä harrastajia? Levyt siirtyvät kädestä käteen klubeilla ja puistoissa. Koulujen pihoilla vaihtuu Tiensuu Kaipaiseen, Kaipainen Ahoon, heti kun opettajan silmä välttää. Trokarit parveilevat Viitasaaren ja Kuhmon torilla kesäisin…
Emme saa ehkä koskaan tietää.
Sinfoniaorkesterit ry:llä oli neljän suomalaisen orkesterin kanssa yhteinen messuosasto. Mukana olivat Tampereen lisäksi Turun Filharmoninen orkesteri, Tapiola Sinfonietta sekä Kymi Sinfonietta. Kaikilta osallistujilta oli koko ajan yksi edustaja paikalla. Kiinnostuneita kyselijöitä ja leikkimieliseen kilpailuumme vastaajia oli neljän päivän aikana sadoittain. Oli hienoa toimia yhdessä, tärkeäksi kokemamme asian eteen.
Viisas, organisaatioita ja johtamista tutkiva ystäväni puhuu ”yhteiseksi tekemisen” tärkeydestä yhdessä tekemisen lisäksi. Messuesittäytymisemme oli yhteiseksi tekemistä parhaimmillaan. Välitimme viestiä Suomen hämmästyttävästä, monipuolisesta ja moniarvoisesta orkesterilaitoksesta, joka kattaa koko maan aina Lappia myöten. Kerroimme ylpeänä paitsi omista, myös muiden orkesterien tekemisistä.
Myös viime perjantain konsertti oli yhteiseksi tekemistä. Hannu Linnun suunnittelema hieno ohjelmakokonaisuus, ja erityisesti Kevätuhrin esitys, ansaitsi runsaan yleisönsä - ja yleisö Kevätuhrinsa.
Salissa oli paljon nuorta väkeä kokeneen kausikorttiyleisön lisäksi. Lähes sata vuotta sitten aikaansa edellä ollut mestariteos iski koko voimallaan, ja seuraavaa esitystä varmaankin jo odotetaan.
Lopuksi on puhdistettava messukävijöiden maine. Tiensuu-levy oli loppusiivouksen yhteydessä löytynyt, vain väärältä hyllyltä. Jäin kuitenkin pohtimaan, että ajatus varkaudesta sisälsi hienon vision. Meidän toimijoiden tulisi vain kantaa vastuumme, jotta uusi musiikki olisi entistä halutumpaa tavaraa. Jotta meillä olisi uusia kevätuhreja kuultavana ensi vuosisadallakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti