Apua, Tiensuumme on varastettu

Pasilan Messukeskuksessa pidettiin viime viikonlopun kirjamessujen yhteydessä myös musiikkimessut. Orkesterien yhteisellä osastolla päivystänyt tiedottajamme kertoi ensimmäisen päivän menneen mainiosti, lukuun ottamatta sitä että Jukka Tiensuun musiikkia sisältävä Tampere Filharmonian CD ilmeisestikin varastettiin myyntihyllystä.

Tiensuu varastettu. Tämä oli hienointa pitkään aikaan. Ihan pakko tietää lisää. Oliko kyseessä kenties trokari, jota Tiensuuta janoava klikki jo odotti kulman takana? Tallensiko valvontakamera kuuman artikkelin siirtyminen taskusta toiseen? Joutuiko Tiensuu Venäjän uuden musiikin markkinoille? Vai vieläkin kauemmaksi?

Onko maan alla suurikin joukko pimeitä harrastajia? Levyt siirtyvät kädestä käteen klubeilla ja puistoissa. Koulujen pihoilla vaihtuu Tiensuu Kaipaiseen, Kaipainen Ahoon, heti kun opettajan silmä välttää. Trokarit parveilevat Viitasaaren ja Kuhmon torilla kesäisin…

Emme saa ehkä koskaan tietää.

Sinfoniaorkesterit ry:llä oli neljän suomalaisen orkesterin kanssa yhteinen messuosasto. Mukana olivat Tampereen lisäksi Turun Filharmoninen orkesteri, Tapiola Sinfonietta sekä Kymi Sinfonietta. Kaikilta osallistujilta oli koko ajan yksi edustaja paikalla. Kiinnostuneita kyselijöitä ja leikkimieliseen kilpailuumme vastaajia oli neljän päivän aikana sadoittain. Oli hienoa toimia yhdessä, tärkeäksi kokemamme asian eteen.

Viisas, organisaatioita ja johtamista tutkiva ystäväni puhuu ”yhteiseksi tekemisen” tärkeydestä yhdessä tekemisen lisäksi. Messuesittäytymisemme oli yhteiseksi tekemistä parhaimmillaan. Välitimme viestiä Suomen hämmästyttävästä, monipuolisesta ja moniarvoisesta orkesterilaitoksesta, joka kattaa koko maan aina Lappia myöten. Kerroimme ylpeänä paitsi omista, myös muiden orkesterien tekemisistä.

Myös viime perjantain konsertti oli yhteiseksi tekemistä. Hannu Linnun suunnittelema hieno ohjelmakokonaisuus, ja erityisesti Kevätuhrin esitys, ansaitsi runsaan yleisönsä - ja yleisö Kevätuhrinsa.

Salissa oli paljon nuorta väkeä kokeneen kausikorttiyleisön lisäksi. Lähes sata vuotta sitten aikaansa edellä ollut mestariteos iski koko voimallaan, ja seuraavaa esitystä varmaankin jo odotetaan.

Lopuksi on puhdistettava messukävijöiden maine. Tiensuu-levy oli loppusiivouksen yhteydessä löytynyt, vain väärältä hyllyltä. Jäin kuitenkin pohtimaan, että ajatus varkaudesta sisälsi hienon vision. Meidän toimijoiden tulisi vain kantaa vastuumme, jotta uusi musiikki olisi entistä halutumpaa tavaraa. Jotta meillä olisi uusia kevätuhreja kuultavana ensi vuosisadallakin.

Ihan huippua

Harva sana klassisen musiikin viestinnässä on yhtä kulunut kuin “huippu“. On huippukapellimestaria, huippusolistia, huippuhetkiä tai vaikka kamarimusiikkia huipulta, kuten meillä viime viikolla. Strategioissaan orkesterit pyrkivät, ellei nyt ihan maailman, niin ainakin Euroopan tai Pohjoismaiden huipulle.

Vaihteen vuoksi olisikin virkistävää nähdä ilmoitus, jossa sinfoniakonserttia bassosolisteineen mainostettaisiin esim. otsikolla ”Soittoa ja laulua syvältä”.

Viime perjantain Alppisinfonian esityksessä oltiin monin tavoin, ja ihan kirjaimellisestikin huipulla. Teoksessa kavuttiin vuorenhuipulta toiselle ja vaskiryhmä kajautti osuutensa Tampere-talon kattorakenteista.

Beethovenin viulukonserton solistilla Corey Cerovsekilla oli huippuhieno Stradivarius, joka aikanaan oli kuulunut itselleen Paganinille. Solistimme sattui kaiken lisäksi olemaan huippuälykäs nero, joka 16-vuotiaana oli suorittanut maisterin tutkinnot sekä matematiikasta että musiikista, ja muun askareen ohessa tohtorin tutkinnot 18-vuotiaana molemmista. Epätavallinen määrä lahjakkuutta yhdelle ihmiselle annettuna.

Orkesterissamme etsittiin kaksipäiväisen koesoittotilaisuuden avulla uutta konserttimestaria alkuviikosta. Konserttimestarin tehtävä on orkesterin taiteellisen kehityksen ja statuksen kannalta merkittävin, heti kapellimestarin jälkeen. Emme kyenneet tekemään ratkaisua muutaman loistavan mutta erilaisen kandidaatin välillä, vaan soitatamme heitä lisää keväällä, yhdessä orkesterin kanssa.

Kun myöhemmin keskustelin kahden kaukaa tulleen ulkomaalaisen finalistin kanssa, kertoi toinen hakeneensa paikkaa siksi, että täällä on taiteellisena johtajana Hannu Lintu. Toinen, kahden pienen lapsen isä, puolestaan oli etsiytynyt koesoittoon siksi että suomalaisissa kouluissa oli tiettävästi maailman parhaat oppimistulokset.

Näin se on. Osaaminen tulee osaamisen luo, huippu huippujen luo.

Nyt herätys, kansalliset brändityöryhmät ja kuntien valovoimatekijöitä pohtivat strategiapäälliköt! Kaivakaa vain esiin kaikki oikea osaaminen ja kertokaa siitä. Meillä on maa, jossa kasvaa paitsi maailmantason rauhansovittelijoita, myös omaleimaisia muotoilijoita ja muita taiteilijoita, koreografeja, kirjailijoita, säveltäjiä ja teatterintekijöitä. Suomalaiset kapellimestarit ovat erityisen ihmetyksen ja ihailun aiheena kaikkialla. Kansalliseen strategiaan tulisi kuulua huolenpito siitä, että sekä peruskoulutukseen että luovien alojen erityiskoulutukseen panostetaan kunnolla.

Pyhä yksinkertaisuus

Aina joskus kuulee kysyttävän miksi orkesterin yhä pitää esittää satoja vuosia vanhaa musiikkia entisaikojen kostyymeissä. Ja mitä virkaa on kapellimestarilla, vanhentuneen hierarkisen maailmanjärjestyksen symbolilla? Onko ylipäätään järkeä näissä oudoissa hartaustilaisuuksissa, joita kutsutaan sinfoniakonserteiksi?

Teatterissa jokainen sukupolvi tahtoo luoda oman hätkähdyttävän aikalaiskuvauksensa Kuningas Learista tai Tuntemattomasta Sotilaasta. Mitä yllätyksellisempi esitys, sitä enemmän yleisö rakastaa ja kriitikot ylistävät. Miten Mozartin pianokonsertto siirretään tämän päivän vaativalle, kaiken kuulleelle ja nähneelle kulttuurin kuluttajalle? Miten yleisö vakuutetaan, saati häkellytetään, jollakin noin pölyttyneellä?

Viime perjantain solistin, Paul Lewisin kohdalla asia kävi selväksi ensimmäisistä tahdeista alkaen.

Loistavan toteutuksen salaisuutena oli sen koruttomuus ja yksinkertaisuus. Koko teos, jokaista yksittäistä fraasia myöten, toteutui yhtä luonnonmukaisesti kuin itse Mozart olisi sen juuri sillä hetkellä improvisoinut.

Kun maailma on mennyt sotkuiseksi kuin Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalituki, ihminen kaipaa yksiselitteisen informaation äärelle. Sellaisen joka on sitä miltä se näyttää. Mozartin pianokonsertto sisältää vain olennaisen. Kuin haukkaisi uunituoretta ruisleipää tai maistaisi kesän ensimmäisiä uusia perunoita. Tai pulahtaisi saunan jälkeen peilityyneen veteen.

Periaatteessa arvostan taidetta, joka valmiiden vastausten sijasta hämmentää ja herättää kysymyksiä. Silti Mozartin musiikin kuulemisen pitäisi mielestäni kuulua jokamiehenoikeuksiin.

Klassisen musiikin kuuntelemisella tiedetään olevan stressiä vähentäviä ja jopa verenpainetta alentavia vaikutuksia. Miksi? Voisiko kyse olla vain siitä, että puhdas kolmisointu rentouttaa palauttamalla kuulijansa maailmaan, josta puuttuu kaikki monimutkaisuus ja turhanaikainen hälinä. Sellaisessa maailmassa ihmistä ympäröi vain olemisen kannalta välttämättömin.

Jokainen Mahlerin sinfonian esitys on orkesterille merkkitapaus. Ei vähiten siksi, että meillä vasta muutaman vuoden ajan on ollut Mahlerin ja Tampere-talon kokoinen jousisto. Päätellen siitä keskittyneisyydestä millä Mahlerin 5. sinfonia viime perjantain konsertissa vastaanotettiin, se varmasti oli sitä myös yleisölle. Jumalainen Adagietto soi hiirenhiljaisessa salissa, kuten aina.

1900-luvun alun merkkiteosten sarja jatkuu tällä viikolla. Jos Mahler vaatii täysimittaista sinfoniaorkesteria, paisuvat Straussin Alppisinfoniassa mittasuhteet äärimmilleen. Lavalla - ja lavan ulkopuolella - on valtava määrä käyrätorvia, kaksi tuubaa, kaksi harppua, celesta ja urut, ukkospelti ja tuulikone. Käyrätorvet jylisevät kattorakenteissa ja parvekkeella.

Alppisinfonian kohdalla kuulija voi panna itsensä testiin: ylittääkö tunnekokemus teoksen volyymin ja mittasuhteet, vai päinvastoin.

Työn ja Tampereen juhlaa

Yksikään viikko ei mene suunnitelman mukaan.

Alkuviikon vietin virustaudissa ja purin työsähköposteja minikannettavalta, jota pystyi helposti käyttämään vuoteessa. Ajattelin näin pelastuvani loppuviikon rästitöiden aiheuttamalta kaaokselta.

Yritän yleensä pitää postilaatikossa vain ne viestit, jotka vaativat pikaisia toimenpiteitä. Viestejä oli 352, ja sain purettua ne noin puoleen. Vastasin mahdollisiin ja mahdottomiin kyselyihin, hoidin lähiviikkojen tuotantoihin liittyviä tarkistuksia ja delegointeja, sovin kokouksista ja neuvottelin palkkioista agenttien kanssa.

Yhden taiteilijan tuloa Tampereelle edeltää kymmenien sähköpostiviestien ennakkokirjeenvaihto. Esim. vierailevasta kapellimestarista lähtee ensimmäinen tiedustelu agentille paria vuotta ennen suunniteltua ajankohtaa. Jos jokin tarjotuista ajankohdista tärppää, edetään vähitellen neuvotteluihin ohjelmasta, palkkiosta ja muista ehdoista. Tarkistetaan nuotistoa varten minkä version kapellimestari mistäkin teoksesta haluaa. Kysytään minkä kokoisella jousistolla säestykset tai muuten pienempää jousistoa edellyttävät teokset halutaan toteuttaa. Sovitaan harjoitusaikataulut yhdistelemällä orkesterin normaalikäytäntö, kapellimestarin toiveet, Tampere-talon salien saatavuus, muusikoiden työehtosopimus ja solistin aikataulu.

Jossakin vaiheessa laaditaan yksityiskohtaiset kirjalliset sopimukset. Tiedotusta varten pyydetään kuvat ja CV:t ja palkanmaksujärjestelmää varten tilitietoihin liittyvät Iban- ja BIC-koodit, pankin katuosoite, taitelijan kotiosoite, verotusmaa ja syntymäaika. Pyydetään maasta riippuen erilaisia työnantajamaksuihin liittyviä todistuksia sekä mahdollinen lähdeverokortti.

Kuukautta paria ennen ajankohtaa varataan lennot ja hotellit. Annetaan agentille tiedot niistä. Samalla kysytään sopiiko kapellimestarille, että torstain harjoitusta on seuraamassa koululaisryhmä ja onko hän suostuvainen haastatteluihin ja muihin tapaamispyyntöihin. Sovitaan haastatteluiden kellonajat. Viikkoa ennen taiteilijan saapumista tilataan lentokenttätaksit ja tehdään muut viime hetken tarkistukset.

Orkesterin puolelta kirjeenvaihtoa käy konsertin tuottajana toimiva intendentti yksin. Agentin apuna on useita henkilöitä, mikä tarkoittaa että ohjelma- ja palkkioasiat, logistiikka ja PR on sovittava jokaisen kanssa erikseen. Työmäärää lisää myös, jos joutuu selittämään kansainvälisen agentuurin nuorelle harjoittelijalle perusasioita Suomesta tai vaikka EU:n sisäisestä sopimuskäytännöstä.

Konserttiviikon perjantaihin mennessä pitäisi olla kirkkaasti hallinnassa paitsi edessä oleva konsertti, myös seuraavan viikon yksityiskohdat. Ihannetilanteessa on perjantaina hetki aikaa levähtää varsinaisen toimistoajan ja konsertin välillä.

Viime viikon perjantaina oli aikataulu kuitenkin tavallista tiukempi. Sekä konsertin esittelytilaisuus Isossa salissa että asiakastilaisuus lämpiössä oli sovittu alkavaksi klo 18. Pormestarin ystävyyskaupunkidelegaatio oli tulossa VIP-aitioon vähän ennen seitsemää.

Koska toimistossa oli vajaamiehitys sairaslomista ja kongressimatkoista johtuen, hoidimme tiedottajamme Annen kanssa perjantain rutiineja kahdestaan. Juoksentelimme ympäri taloa valiten lyhimpiä ja tarkoituksenmukaisimpia reittejä. Kutsuvieraslippuja lipputoimistoon, informaatiota orkesterin ilmoitustaululle, esittelymateriaaleja lämpiötiloihin, orkesterin kuvataulu ala-aulaan.

Iltapäivällä istumme Hannu Linnun ja Topi Lehtipuun kanssa vaihtamassa ajatuksia mukavasti etenevästä yhteistyöprojektista. Tampereen 230-vuotisjuhlakonsertti alkaa muutaman tunnin kuluttua. Solisti on loistava ja ohjelmakokonaisuus hieno.

Samalla saan kännykkään puhelun Lontoon suuntanumerosta. Taas joku agentti tarjoamassa taiteilijaa, josta emme ole kiinnostuneita? Soittaja on kuitenkin Susie McLeod Lontoosta. joka ilmoittaa, että seuraavan viikon kapellimestarimme Thierry Fischer on sairastunut. Hän tekisi parhaansa saadakseen meille samantasoisen kapellimestarin tilalle. Mario Venzago saattaisi olla käytettävissä. Otamme Hannun kanssa tiedon huojentuneina vastaan. Tunnin kuluttua käy kuitenkin ilmi että Venzago ei pääse ja että kaikki agentin muutkin taiteilijat ovat jo kiinni jossakin. Meillä on edessämme todellinen ongelma, sillä Mahlerin sinfonia asettaa kapellimestarille omat vaatimuksensa.

Puoli kuudelta Hannu Lintu tulee takaisin taloon, käytyään välillä hotellissa. Toteamme, että ongelmaa ei voi jättää lepäämään viikonlopun ylitse. On tehtävä kriisisuunnitelma ja ratkaistava asia tänään. Aikavyöhykkeet huomioiden aloitamme idästä. Vaikka Singaporessa on jo yö, soitan Okko Kamun kännykkään. Okko on juuri astumassa Suomen koneeseen. “Ensi viikko RSO:ssa”, hän kuittaa lyhyesti.

Päätämme kutsua ohjelmatyöryhmän kokoon väliajalla. Siihen mennessä pitäisi saada selville vaihtoehdot päätösten pohjaksi. Minulla olisi puoli tuntia aikaa tarkistaa potentiaaliset suomalaiset sekä lähettää suurimmille eurooppalaisille agentuureille viesti. “Cancellation in Tampere, quality conductor needed next week, Mahler 5, Mozart concerto with Paul Lewis.” Toivon, että kahden tunnin aikaero auttaa meitä, vaikka onkin perjantai ja ovet jo sulkeutumassa eri puolilla Eurooppaa.

Juuri ennen konsertin alkua ehdin tekstata kyselyn Leif Segerstamille. Kesken konsertin näen puhelimen vilkkuvan. Leif soittaa. Juoksen lämpiöön ja kuulen vuolaan selostuksen maestron sijainnista Wienin valtionoopperan pääoveen nähden. Hän ei itse pääsisi, mutta vieressä seisoo oppilas, viehättävä persialainen kaunotar, joka olisi valmis opettelemaan Mahlerin vitosen Leifin kanssa vaikka yötä myöten seuraavien päivien ajan.

Väliajalla kokoonnumme muusikkoryhmän kanssa. Olen sitä ennen ehtinyt tulostaa viideltä agentilta tulleet vastaukset. Tulos ei ole kaksinen. Näyttää siltä, että seuraavalle viikolle on tarjolla vain kapellimestareita joilla ei ole töitä muuallakaan. Suuri saksalaisagentuuri tarjoaa romanialaista herraa, jolla on vaikuttava CV, mutta ilmeisestikin keikkakalenteri täysin tyhjänä. Tavallisin vastaus on: “Unfortunately we have no-one available”, Ehdotamme muusikoille muutamaa suomalaista joiden saatavuuden voisin saman tien tarkistaa, mutta vastaukseksi tulee vain päänpyörityksiä. Ei kiitos.

Kello käy, mutta New Yorkissa on vasta lounasaika. Ennen väliajan päättymistä soitan Hannu Linnun USA:n agentille Michal Schmidtille. Hän lupaa tarkistaa pari kapellimestariaan. Soitan myös Leifille, että emme tällä kertaa ole kutsumassa hänen suojattiaan, mutta panemme nimen mieleen myöhempiä aikoja varten.

Konsertin jälkeen Michal soittaa: tarjolla on kaksi herraa. Päädymme brasilialaissyntyiseen, Floridassa asuvaan Fabio Mechettiin, sillä toinen tarjokkaista, Josep Caballé- Domenech, on tulossa meille joka tapauksessa ensi keväänä.

Jäljellä on vielä palkkiosta ja muista yksityiskohdista sopiminen. Jään konsertin jälkeen toimistoon. Kiitän kaikkia vaivaamiani agentteja vastauksista ja kerron, että olemme jo saaneet kapellimestarin. Informoin solistin agenttia muutoksesta ja paneudun viikon 42 tuotantomääräykseen, joka piti saattaa eteenpäin jo aiemmin päivällä. Livahdan ulos talosta juuri ennen kuin hälyttimet alkavat soida.

On keskiyö, kun saavun kotiin. Michal soittaa ja ilmoittaa varanneensa lennot kapellimestarille. Ennen lippujen lunastamista hän haluaa hyväksyttää minulla niiden hinnan. Reilusti tehty.