Elävä konsertti yllättää aina. Kun Jouni Kaipaisen viime perjantaille aiottu kantaesitys siirtyi tuonnemmaksi, jouduimme alkukesästä harkitsemaan koko ohjelman uudelleen. Ajatuksena oli pitää mukana molemmat Kaipaisen teokseen sisältyneet solistit. Kiireisten taiteilijoiden aikataulu ei mahdollistanut uusien teosten opiskelua ja pyysimmekin ehdotuksia heiltä itseltään.
Baritoni Jaakko Kortekangas oli vastikään levyttänyt Schumannin oratorion Szenen aus Goethes Faust ja sopraano Soile Isokoski Hindemithin laulusarjan Das Marienleben. Molemmista oli erotettavissa solistiteokseksi sopiva kokonaisuus. Teokset olisivat tuskin tulleet ohjelmaan vuosikausiin, kenties eivät milloinkaan, eivätkä missään tapauksessa ainakaan samassa konsertissa.
Nyt meillä oli kaksi harvinaista solistiteosta, mutta konserttiin tarvittiin vielä kolmas. Koska kesän Aplodi-lehti oli menossa painoon, pyysin Hannu Lintua miettimään uuden ohjelmakokonaisuuden viikon sisällä. Ehdotus tuli sähköpostitse kahden tunnin kuluttua ja sisälsi kaikki tarvittavat tiedot kokoonpanoineen, kestoineen ja ohjelmajärjestyksineen.
Odottamattoman muutoksen seurauksena saisimme nyt kuulla myös Hindemithin Mathis der Maler -sinfonian. Teos sopi kauden teemaan “1900-luvun alun merkkiteokset” ja muodosti kahden solistiteoksen kanssa toimivan kokonaisuuden.
Konsertti toteutui lopulta onnellisissa merkeissä, vaikka olikin kovan työn takana. Varsinkin Mathis der Maler oli vaativa koko orkesterille, mutta erityisesti jousille. Vaikka Mathis on säveltäjänsä suositumpia teoksia, se ei kuitenkaan kuulu siihen orkesterien perusohjelmistoon, jota jatkuvasti soitetaan 2-3 vuoden välein. Edellisestä esityksestä Tampereella oli jo ikuisuus.
Orkesterin toimintasäännössä mainitaan sen yhtenä tehtävänä musiikillisen sivistyksen jakaminen. Näin toki tapahtuu. Mutta jos sattuu olemaan kiinnostunut vaikkapa historiasta ja eri taiteenlajeista, kannattaa tulla sinfoniakonserttiin sivistymään laajemminkin. Viime perjantain konsertissa olivat läsnä mm. Raamatun kertomukset, germaaniset myytit, runous, kuvataide, ooppera sekä Saksan historia 1500-luvulta natsi-Saksan aikoihin saakka. Jos jaksoi lukea konserttiohjelman teosesittelyt ja laulutekstit, ts. Goethen ja Rilken runot käännöksineen, sai varsinaisen syväluotauksen länsimaiseen kulttuurihistoriaan.
Historiakylvyn ohessa saattoi halutessaan haastaa itsensä ajattelemaan 1800-ja 1900-lukujen ihmiskäsityksiä, arvoja ja niiden musiikillisia tulkintoja omaan aikaamme verrattuna. Tai vaikka sitä, olisiko erään poikansa julmasti menettäneen Maria-nimisen palestiinalaisnaisen tarinalla meille jotakin sanottavaa.
Ihan yhtä hyvin voi konsertissa jättää taiteet ja sivistykset sikseen ja vain nauttia musiikista ja sen erinomaisesta toteutuksesta.
Perjantain konsertin jälkeen jäin miettimään miten tuhdin paketin tulimme jälleen tarjonneeksi varsin yleisöystävälliseen hintaan, kun opiskelija sai lippunsa alimmillaan 8 eurolla, eläkeläinen 15:lla, muut 21:llä ja kausikorttilainen sitäkin halvemmalla.
Eläköön maamme julkisesti rahoitettu orkesterilaitos, joka tarjoaa helmiä - niin tilattuina kuin tilaamattakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti